Vantaan kaupunki Arkkitehtuuripoliittinen ohjelmatyo

Näytetään tekstit, joissa on tunniste koivukylä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koivukylä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Nuoren kaupunkilaisen Vantaa: Täällä kasvanut!



Nikolaos Giakoumis on hiusalaa opiskeleva Vantaan Nuorisovaltuuston varapuheenjohtaja, jonka lempipuuhaa on vapaa aikana rentoutuminen ja kuntosali.

Takapihalta katsoessani aidanraoista, näkyy taustalla metsää ja kävelytie. Nyt on tultu jo kauemmas Tikkurilan tai Koivukylän keskustan vilkkeestä ja ympärillä näyttää melkein maalaismaisemalta. Kylä on täytetty suuriltaosin omakotitaloilla, ja sinnetänne ripoteltu muutama rivitalo- ja paritaloalue, jossa itse olen pienen ikäni varttunut. Päiväkummussa kulkeva, pistää merkille, että alueelta löytyy myös takapihan takana olevan metsän kaltaisia alueita monista nurkista. Muutkaan viheralueet kuten puistot, ei varmasti jää luonnon ystävältä huomaamatta, etenkin jos oman kodin maisema on hyvin kerrostalovoittoinen.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kaupunkisuunnittelulautakunnan entisen puheenjohtajan Vantaa: Kotini

























Riitta Ollila on entinen Vantaan kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja ja aktiivinen jokapaikanhöylä.

Olen vantaalainen, en tikkurilalainen, korsolainen enkä kivistöläinen. Joskus ihan itsekin ihmettelen, miten niin on päässyt käymään tässä perinteisessä kyläpäällikkökaupungissa. Ehkä vastaus löytyy siitä, että työni on pääosin löytynyt Vantaan ulkopuolelta. Kauempaa katsoen on helpompi ymmärtää kokonaisuuksia eikä tuijotella reviirirajoihin.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Kaupunginjohtajan Vantaa: Mun Vantaa!




















Kari Nenonen on kaupungin johtamisen lisäksi kiinnostunut myös luonnossa liikkumisesta ja linnunlaulun kuuntelemisesta.

Vantaasta tuli minun Vantaani runsaat kaksi vuotta sitten kaupunginvaltuuston päätöksellä. Vantaasta tuli kotikaupunkini tasan kaksi vuotta sitten, maaliskuussa 2012, kun siirsin kirjani Vantaalle Tikkurilaan.

Vantaa oli aiemmin ollut minulle vain yksi suurista suomalaisista kaupungeista. Kaupunki, joka profiloitui ennen kaikkea lentokentällään, ja kaikella sillä, mitä siihen toimintaympäristöön liittyi. Yhdellä sanalla se oli Aviapolis. Muuten kaupungin profiili oli mielessäni lähinnä nopeasti kasvanut verkosto lähiöitä, jotka kävivät keskenään kilpailua hyvästä palveluvarustuksesta. Oli Martinlaakso, Myyrmäki, Korso, Hakunila, Koivukylä ja Tikkurila. Ja vielä Rekola, Tammisto, Seutula ja Helsingin pitäjän kirkko. Monta suomalaista keskikokoista kaupunkia tai kuntaa samojen rajojen sisällä.