Yhdyskuntatutkijan Vantaa

Kaisa Schmidt-Thomé on kiinnostunut paitsi ihmisten elämänkaaren maantieteestä ja kaupunkien kehittämisestä myös avartavasta matkailusta, etenkin Ruhrin alueella, Saksassa. (kuva: Peter Jacques)

Vantaa on keskellä kotiani, jos ymmärrämme kodin seutuna eli laajempana eteläsuomalaisena elinpiirinäni.

Vantaa on kotieni keskiarvo; eräänlainen välimuoto tai sekasikiö tuusulalaisen lapsuuteni ja helsinkiläisen aikuisuuteni välissä. 

Vantaa on maisemareitti, jota kulkemalla olen nähnyt Suomen muuttuvan. Vantaakin on totuus Suomesta, mutta leppoisammin kuin Espoo[1].

Kehittämisarkkitehdin Vantaa: Vantaasta rohkea erottuja?

Sampo Vallius nauttii sosiaalisen asuntokannan kehittämisen lisäksi  luonnossa liikkumisesta, puhuttelevasta arkkitehtuurista ja viimeisimpänä innostuksenaan radioamatööritoiminnasta.

Tiedäthän sen tunteen, kun menet Suomessa lähes mihin tahansa kaupunkiin, ja jotenkin kaikki näyttää niin tutulta? Aivan kuin olisit käynyt täällä ennenkin – ja siis kuitenkaan oikeasti et ole. Ainakin minusta tuntuu usein siltä, koska siinä määrin samalta meidän rakennuskantamme näyttää, paikkakunnasta riippumatta.

Puistosuunnittelupäällikön Vantaa: mun Vantaa on myös sun Vantaa

Hanna Keskinen toimii Vantaan viheralueyksikössä puistosuunnittelupäällikkönä ja harrastaa vapaa-ajalla puutarhanhoitoa sekä nauttii ulkoilusta Vantaan viheralueilla.

Ensimmäiset muistoni Vantaan puistoista liittyvät umpeen kasvavien peltojen ojiin, joiden pohjia kolusimme kavereiden kanssa. Pajupusikoihin rakensimme monenlaisia salamajoja risuista ja heinistä. Purojen varsilla oli myös jännittäviä seikkailupaikkoja ja veden ylityksiä. Ympyrä on tavallaan sulkeutunut, sillä nyt omat lapseni rakentavat majoja ja tukikohtiaan Vantaan puistoihin. Myös dinosauruksia ja villisikoja olemme käyneet etsimässä Vantaan metsistä, kylläkin huonoin tuloksin…