Vantaan kaupunki Arkkitehtuuripoliittinen ohjelmatyo

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kaupunkikehitysjohtajan Vantaa: Lapset, asiantuntijapalvelut ja keskustan kehitys


































Juha Kostiainen on Tampereen yliopiston dosentti ja YIT:n kaupunkikehityksestä vastaava johtaja.

Kaupungistumisen ja osaamispohjaisen talouden kehittymisen myötä Suomeen on syntymässä neljä vyöhykkeistä työssäkäyntialuetta. Etelä-Suomi on suurin näistä ja se muodostuu karkeasti ottaen Turku-Tampere-Lahti-Porvoo –kehän sisäpuolelle jäävästä alueesta. Kun kaupunkien sisäiset ja kaupunkien väliset joukkoliikenneyhteydet kehittyvät ja kun asiantuntijatyö muuttuu yhä mobiilimmaksi, työmarkkinat ovat saavutettavissa mistä tahansa. Kahdelle harvinaisemmankin ammatin osaajalle alue tarjoaa kiinnostavia uravaihtoehtoja ja yrityksille monipuolisen osaajapoolin.



Kansalaisen kannalta kehityskulku tarkoittaa sitä, että hän voi valita asuinpaikkansa useammasta vaihtoehdosta riippuen minkälaista asuin- ja elinympäristöä arvostaa ja minkälaisista palveluista on kiinnostunut. Alueen kaupunkien ja kuntien näkökulmasta tämä toisaalta pakottaa kilpailuun veronmaksajista – veronmaksajia kunnat tarvitsevat – toisaalta mahdollistaa erilaistumisen. 

Kuvitelma siitä, että kaikki suomalaiset haluaisivat asua omakotitalossa järven rannalla tai muuten ylipäätään luonnonrauhassa, voidaan unohtaa. Tarpeet monimuotoistuvat, mitä osoittavat sekä toteutuneet valinnat että tutkimus. YIT toteuttamassa tutkimuksessa tunnistettiin neljä asumisen pääheimoa, joista kukin jakaantui vielä useampaan alaryhmään. Varikkoheimolaisista toinen haluaa pienehkön asunnon keskustan humusta, toinen edullisen lähiöstä. Esteetikot haluavat kauniin kodin kauniissa urbaanissa ympäristössä. Kartanoasuja puolestaan haluaa luonnon rauhaan hienolle paikalle suuren talon ja tilaa harrastaa. Osa arvostaa toimivia lähipalveluita ja joukkoliikennettä.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa Vantaan kannalta? Ensinnäkin aktiivista otetta joukkoliikenteen kehittämiseksi täytyy jatkaa, sillä se lisää arjen sujuvuutta tuo laajemmat työmarkkinat saavutettaviksi. Aina ei tarvitse pendelöidä Helsinkiin, miten olisi pari päivää viikossa Tampereella ja pari päivää etätöissä? 

Aseman seuduista on muodostumassa uudenlaisia palveluiden keskittymiä, jotka ovat yleensä kävellen ja pyörällä saavutettavissa ja työmatkan varrella. Palveluiden kehittyminen edellyttää uusia käyttäjiä ja tätä voi tukea viemällä julkisia ja yksityisiä palveluita samoihin paikkoihin. Esimerkkejä hyvistä kokemuksista muualta ovat vaikkapa terveyskioskit ja kirjastot. Koskahan joku kaupunki laittaa taide-esineensä kunnolla nähtäville ja järjestää asemalle kuukauden välein vaihtuvan näyttelyn? Teoksiahan yleensä riittää. 

Vantaa tarvitsee yhden oikean urbaanin keskustan. Tikkurila on luonteva paikka sille. Aloitettua kehitystä pitää vauhdittaa: tiivistämistä, korkeampaa rakentamista, tilojen uudelleen käyttöjä, ehkä jotakin voi purkaakin. Vaikka Punavuoren kanssa on vaikea kilpailla, musiikkia ja muutakin kulttuuritarjontaa tarvitaan katutasoon ja miksei kaduille, ainakin kesäaikaan. Varikkokansalle voi tehdä vaikka miniasuntoja keskustaan. 

Vantaan suuri haaste on saada koulutetut ihmiset muuttamaan. Yhdysvaltalainen professori Enrico Moretti on tutkimuksissaan havainnut, että koulutettujen suhteellisen osuuden kasvu nostaa kaikkien palkansaajien ansiota. Koulutetut eivät ole kuitenkaan yksi yhtenäinen asumisen heimo, mutta ehkä äkkiseltään ehdottaisin pientalotyyppisiä asuinratkaisuja Länsipuolelle Hämevaaran seuduille (lentomelu huomioiden) ja kaupunkimaista asumista lisää lähemmäksi Helsingin rajaa. 

Kaikki me pienten ja vähän isompienkin lasten vanhemmat olemme erittäin kiinnostuneita lapsiin liittyvistä palveluista; päivähoidosta, kouluista, harrastusmahdollisuuksista, leikkipuistoista ja lasten kulttuurista. Pääsääntöisesti kaikki lapsiin liittyvä on yleensä edullista toteuttaa ja sillä on helppo luoda vetovoimaa. Käytännön arkea helpottaa pelkästään päiväkodin aukioloaikojen laajennus. Mutta kuten lastensairaalahanke karusti osoittaa, suurten ikäluokkien päättäjiä lasten asiat eivät kiinnosta. Miksei Vantaa voisi erottua tällä, hienoa osaamistahan on olemassa esimerkiksi Heurekan muodossa. 

Elinkeinopolitiikan osalta en halua ystävääni Josea neuvoa, ainoastaan tyydyn toteamaan, että mahdollisuudet ovat ei-tutkimusvetoisissa asiantuntijapalveluissa, matkailussa ja näiden mahdollistamissa lähipalveluissa. Logistiikan tilaa vievien toimintojen voi huoletta antaa liukua pohjoiseen.