Juha Kostiainen on Tampereen yliopiston dosentti ja YIT:n kaupunkikehityksestä vastaava johtaja.
Kaupungistumisen ja osaamispohjaisen talouden kehittymisen myötä Suomeen on syntymässä neljä vyöhykkeistä työssäkäyntialuetta. Etelä-Suomi on suurin näistä ja se muodostuu karkeasti ottaen Turku-Tampere-Lahti-Porvoo –kehän sisäpuolelle jäävästä alueesta. Kun kaupunkien sisäiset ja kaupunkien väliset joukkoliikenneyhteydet kehittyvät ja kun asiantuntijatyö muuttuu yhä mobiilimmaksi, työmarkkinat ovat saavutettavissa mistä tahansa. Kahdelle harvinaisemmankin ammatin osaajalle alue tarjoaa kiinnostavia uravaihtoehtoja ja yrityksille monipuolisen osaajapoolin.
Kansalaisen kannalta
kehityskulku tarkoittaa sitä, että hän voi valita asuinpaikkansa useammasta
vaihtoehdosta riippuen minkälaista asuin- ja elinympäristöä arvostaa ja
minkälaisista palveluista on kiinnostunut. Alueen kaupunkien ja kuntien
näkökulmasta tämä toisaalta pakottaa kilpailuun veronmaksajista – veronmaksajia
kunnat tarvitsevat – toisaalta mahdollistaa erilaistumisen.
Kuvitelma siitä, että kaikki
suomalaiset haluaisivat asua omakotitalossa järven rannalla tai muuten ylipäätään
luonnonrauhassa, voidaan unohtaa. Tarpeet monimuotoistuvat, mitä osoittavat
sekä toteutuneet valinnat että tutkimus. YIT toteuttamassa tutkimuksessa
tunnistettiin neljä asumisen pääheimoa, joista kukin jakaantui vielä useampaan
alaryhmään. Varikkoheimolaisista toinen haluaa pienehkön asunnon keskustan
humusta, toinen edullisen lähiöstä. Esteetikot haluavat kauniin kodin kauniissa
urbaanissa ympäristössä. Kartanoasuja puolestaan haluaa luonnon rauhaan
hienolle paikalle suuren talon ja tilaa harrastaa. Osa arvostaa toimivia
lähipalveluita ja joukkoliikennettä.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa
Vantaan kannalta? Ensinnäkin aktiivista otetta joukkoliikenteen kehittämiseksi
täytyy jatkaa, sillä se lisää arjen sujuvuutta tuo laajemmat työmarkkinat
saavutettaviksi. Aina ei tarvitse pendelöidä Helsinkiin, miten olisi pari
päivää viikossa Tampereella ja pari päivää etätöissä?
Aseman seuduista on
muodostumassa uudenlaisia palveluiden keskittymiä, jotka ovat yleensä kävellen
ja pyörällä saavutettavissa ja työmatkan varrella. Palveluiden kehittyminen
edellyttää uusia käyttäjiä ja tätä voi tukea viemällä julkisia ja yksityisiä
palveluita samoihin paikkoihin. Esimerkkejä hyvistä kokemuksista muualta ovat
vaikkapa terveyskioskit ja kirjastot. Koskahan joku kaupunki laittaa taide-esineensä
kunnolla nähtäville ja järjestää asemalle kuukauden välein vaihtuvan näyttelyn?
Teoksiahan yleensä riittää.
Vantaa tarvitsee yhden oikean
urbaanin keskustan. Tikkurila on luonteva paikka sille. Aloitettua kehitystä
pitää vauhdittaa: tiivistämistä, korkeampaa rakentamista, tilojen uudelleen
käyttöjä, ehkä jotakin voi purkaakin. Vaikka Punavuoren kanssa on vaikea
kilpailla, musiikkia ja muutakin kulttuuritarjontaa tarvitaan katutasoon ja
miksei kaduille, ainakin kesäaikaan. Varikkokansalle voi tehdä vaikka
miniasuntoja keskustaan.
Vantaan suuri haaste on saada
koulutetut ihmiset muuttamaan. Yhdysvaltalainen professori Enrico Moretti on
tutkimuksissaan havainnut, että koulutettujen suhteellisen osuuden kasvu nostaa
kaikkien palkansaajien ansiota. Koulutetut eivät ole kuitenkaan yksi yhtenäinen
asumisen heimo, mutta ehkä äkkiseltään ehdottaisin pientalotyyppisiä
asuinratkaisuja Länsipuolelle Hämevaaran seuduille (lentomelu huomioiden) ja
kaupunkimaista asumista lisää lähemmäksi Helsingin rajaa.
Kaikki me pienten ja vähän
isompienkin lasten vanhemmat olemme erittäin kiinnostuneita lapsiin liittyvistä
palveluista; päivähoidosta, kouluista, harrastusmahdollisuuksista,
leikkipuistoista ja lasten kulttuurista. Pääsääntöisesti kaikki lapsiin
liittyvä on yleensä edullista toteuttaa ja sillä on helppo luoda vetovoimaa. Käytännön
arkea helpottaa pelkästään päiväkodin aukioloaikojen laajennus. Mutta kuten
lastensairaalahanke karusti osoittaa, suurten ikäluokkien päättäjiä lasten
asiat eivät kiinnosta. Miksei Vantaa voisi erottua tällä, hienoa osaamistahan
on olemassa esimerkiksi Heurekan muodossa.
Elinkeinopolitiikan osalta en
halua ystävääni Josea neuvoa, ainoastaan tyydyn toteamaan, että mahdollisuudet
ovat ei-tutkimusvetoisissa asiantuntijapalveluissa, matkailussa ja näiden
mahdollistamissa lähipalveluissa. Logistiikan tilaa vievien toimintojen voi
huoletta antaa liukua pohjoiseen.