Teemu Pyyluoma on toipuva korsolainen, nyttemmin helsinkiläinen kaupunkisuunnittelu- ja raideaktiivi.
Radanvarrelle rakennettaessa asema
on kaupunginosan keskus. Sitä kautta tullaan kylään ja muodostetaan siitä
ensimmäinen mielikuva. Asunnot kannattaa rakentaa mahdollisimman lähelle
asemaa, jotta junaan on lyhyt kävelymatka. Kauppa ja kahvio heti laiturin
vieressä on matkan varrella, asiakasvirran keskiössä, ja toimii myös
odotustilana. Olisihan nyt aivan idioottimaista ensin tehdä satojen miljoonien
hieno rata, ja sitten jättää sen parhaat paikat hyödyntämättä.
Tikkurilan keskustaa tiivistetään aseman ympärille (Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy)
Leinelän uusi 2 500 asukkaan kaupunginosa
nousee kehäradan varteen. Tai no sadan metrin päähän siitä: Asemalaiturilta
ensimmäisenä näkyy betoniseinä, jonka takana on parkkipaikka, ja sen takana
moottoritien levyisessä tilassa kaksikaistainen tie ja yksi pyörätie.
Varovastikin arvioiden tämän liikenteelle pyhitetyn eristetyn tilan arvo
tonttimaana olisi miljoonia euroja.
Leinelän uusi asuinalue
Koska laituri on raiteiden keskellä,
niin mihinkään suuntaan ei pääse kapuamatta sillalle. Sen päästä jostain löytyy
Leinelän keskus palveluineen. Ainoana julkisena sisätilana sillasta tullee
nuorison keskuudessa suosittu. Klassinen musiikki on trendikäs nuorison
hätistämiskeino, tiedä vaikka taidekaupunginosaan askellettaisiin Vivaldin
tahtiin!
Leinelän asemaraitti
Leinelä on valitettavasti tyypillinen esimerkki asemanseudun suunnittelusta ja Tikkurilan tiivistäminen rohkaiseva poikkeus. Silloin kun junat olivat kolisevia hiilivoimaloita, oli perusteltua erottaa asemat muusta kaupungista perinteisellä asemapuistolla. Nykyään junat kulkevat sähköllä eivätkä varsinkaan asemalla seistessään melua.
On aika miettiä asemat uusiksi,
vaikka jotenkin niin että ajattelee asemalaituria kaupunginosan pääkatuna, ihan
vaikka siksi siellä laiturilla liikkuu eniten ihmisiä. Pääkatua ei ole
esimerkiksi tapana sijoittaa kahden raiteen väliin.