Suunnittelututkijan Vantaa on muutostarina

 




























 




Sari Hirvonen-Kantola toimii Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnassa tutkijatohtorina ja tutkimuskoordinaattorina. Kaupunkisuunnitteluhistoriikin kirjoittamisen jälkeen hän on palannut Vantaalle tarkastelemaan myös kaupunkisuunnittelun nykyisyyttä ja kaupunkikehittämisen tulevaisuutta.

Minä haluan tuon pestin. Tämä oli toinen kerta, kun minut valtasi vahva intuitio. Ensimmäisellä kerralla vaisto veti pohjoiseen opiskelemaan ja kolmannella valitsin elämänkumppanin. Nyt Vantaa etsi tekijää 50-vuotiaan kaupunkisuunnittelunsa historiikille1.

Sain avaimet kaikkiin kaupunkisuunnittelun arkistoihin ja työpisteen. Luin pari tuhatta suunnitelman selostusta ja tuhannen selvitystä. Haastattelin lähes kaikki, joiden nimet elivät vahvimmin asiakirjoissa tai jotka aloittivat uuden käänteen. Sytyttelin valoja viraston pimeille käytäville, ja sammutin jäljessäni. Tein selkoa kymmenistä tuhansista kilometreistäni; ne taisivat ylittää uskottavuuden rajat oululaisen verottajan silmissä.

Hentilän Vantaa on lastattu muistoilla

Helka-Liisa Hentilä on Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan dekaani ja yhdyskuntasuunnittelun professori, joka on asunut Vantaalla 1969-1980. 

Muutin vanhempieni kanssa Laajasalosta silloiseen Helsingin maalaiskuntaan 1960-luvulla. Hakkilasta löytyi lisää asuinneliöitä ja oma piha. Koulumatkani vaihtui kaupunkikaduilta sorateille ja metsäpoluille. Talvisin kouluun hiihdettiin. Kuusikon kansakoulussakin hiihdettiin: luokan seinällä olleen kansanhiihtotaulukon värikkäät janat kasvoivat pituutta joka välitunnin jälkeen, kun olimme käyneet viereisessä metsässä sivakoimassa. Viikonloppuisin hiihtomatkat suuntautuivat Sotungin pelloille: vanhan heinäladon kupeessa oli hyvä paistatella päivää ja syödä eväitä. Yhtenä talvena latoa ei sitten enää ollut. Hakunilaa oli alettu rakentaa. Maalaiskunnasta kasvoi kaupunki.